Nypläystä ensisilmäyksellä

Olen vahingossa alkanut katsomaan Pedro Almodovarin elokuvia, kun en ole niitä aiemmin nähnyt. Tämän mahdollistaa ilmaiseksi ihana kaupungin pääkirjasto, jonka valikoima vaikuttaa kattavalta. Tuoreitakin elokuvia löytyy usein. Katsottujen almodovarien lista on jo ihan mukava ja tänään lisäsin siihen Salaisuuteni kukan/La Flor de mi Secreto. Mainitsen asiasta täällä siksi, että elokuvassa rouvat nypläsivät pitsiä, ja huimaa vauhtia. En ole tainnut nähdä itse toimintaa aiemmin. Tiedän vain, miltä nyplätty pitsi näyttää ja että työvälineisiin kuuluvat tyyny, neuloja ja nypylöitä(?). Nypläyskin meinaa olla tänä päivänä katoava taito. Siitä voisi kirjoittaa ehkä enemmänkin, ja Almodovarin elokuvistakin oman lukunsa, mutta nyt kutsuu jo nukkumatti!

Hatunnosto Costolle

Olipas nerokas otsikko..
Mieleni tekisi lisätä tänne jotain uutta, mutta tällä hetkellä olen eräällä kurssilla ja nähtäväksi jää mitä tässä ehtii ja jaksaa. Ja vappukin on ihan just! Sen verran intoa on kuitenkin, että blogin otsikon ilmeen laitoin alulle. Saatanpa työstää sitä siellä kurssilla, jos pahasti alkaa pilkkimään. Tällaiselle käytännön ihmiselle kun on hieman vaikeaa istua paikallaan ja kuunnella.

Niin ja tämän postauksen otsikko on siis lähtöisin tästä: http://www.costo.fi/. Eräs kurssilaisista (keski-ikäinen mies) kertoi Costosta ja heidän hienosta liikeideastaan. Hyödyntävät siis tuotteissaan teollisuuden ylijäämäkankaita ja muutenkin toiminta tähtää ekologisuuteen. Tuloksena syntyy hurmaavia hattuja, laukkuja ja pussukoita, joihin ihastuin heti. Hattujen tupsut ovat irroitettavia, mikä lisää tuotteen käyttömahdollisuuksia. Minusta se tupsu on kyllä piste i:n päällä. Coston idea on hyvin yksinkertainen, mutta tekijät ovat onnistuneet kehittämään ilmeisen hyvän bisneksen ja eheän kokonaisuuden graafisen ilmeen tukemana.

Ekologisuus kuuluu tänä päivänä lukuisten yrittäjien ideologiaan, itseni mukaan lukien, ja alkaa olla haastavaa erottua joukosta. Costolle ennustan menestystä. Kaiken kulutushysterian keskellä on myös ihmisiä, jotka kaipaavat ja arvostavat laatua ja ovat valmiita myös maksamaan tuotteesta, joka kestää ja kuvitelkaa, voisi olla vielä lapsenlapsesi käytössä. Mutta niin kuin joku kurssillamme totesi: nykyään ei synny enää antiikkia. Raaka-aineiden ja tuotteiden laatu on heikentynyt. Esimerkiksi isovanhempien lakanat ovat kestäneet ajan hammasta ja silloisia hiukan järeämpiä puhdistusmenetelmiä, kun taas tänä päivänä tuotetuista kuultaa päivä läpi. No okei, kyllä itselläni sellaiset ovat sinnitelleet sentään 90-luvun alkupuolelta..

Coston tuotteet hivelevät silmää. Haluan omien tuotoksieni aiheuttavan samanlaisen tunteen. Että ne olisivat omistajilleen aarteita, joita rakastetaan. Siispä käsityölle kunniaa ja menestystä! Ja nyt käsityön tekijälle iltapalaa napaan..

Tsirp tsirp

Moi.

Päätin aloittaa bloggailun, kun kaikenlaista materiaalia tuntui olevan ainakin tällä elämän hetkellä tarjottavana kaikille käsityötuotteista kiinnostuneille. Olen Anna, opiskellut 7 vuotta vaatetusalaa ja etsin nyt itselleni sopivinta tapaa työllistyä alalle, jonka koen osaavani parhaiten. Mieluiten kun olisin sellaisena tekevänä osapuolena, kädet tarvitsevat työtä. Markkinoin tuotoksiani nimelläni 'annapirita', jota on tullut käytettyä jo muissakin yhteyksissä.

Ihka ensimmäisenä tuotoksena esittelen omaan kotioveeni näpertämäni kranssin.

Mielestäni kranssit eivät ole vain joulujuttu, vaan niitä olisi mukava vaihdella vuodenaikojen eri teemojen mukaan. Ystäväni antaman joulukranssin jättämän aukon halusin paikata kevätkranssilla, mutta toteutus sai odottaa syttymistään. Kranssin pohjaa en tällä kertaa jaksanut alkaa itse väsäämään ja hankin sen mielikuvituksettomasti Tiimarista. Pääajatuksena oli ollut somistaa kranssia Tipu(i)lla, joita valmistin myyntiin lahtelaiseen Florenciaan (linkki Pupujen ja Tipujen julkiseen kansioon facebookissa: http://www.facebook.com/media/set/fbx/?set=a.10150153825639132.300439.562899131&l=f9ce889bca ). Edellispäivänä tartuin toimeen suunnittelematta vieläkään sen enempää ja annoin jälleen materiaalien kertoa, miten haluavat tulla käytetyksi (minulle ominainen työskentelytapa).

En halunnut peittää kranssin kaunista rakennetta vaan päädyin kietomaan sen ympärille vihreällä silkkinauhalla terästettyä brodeerattua pitsinauhaa, josta tein myös Tipun siivet. Somisteeksi löytyi kaksi strutsin sulkaa (terveisiä entiseen kouluun!). Mieli teki hyödyntää myös nykyisestä kodistani löytyneet 7cm pitkät vanhat avaimet, mutta ne ovat melko raskaita, olisivat olleet hankalia kiinnittää ja kokonaisuudesta olisi saattanut tulla tukkoinen. Tulevat varmasti käytetyksi jossain muussa yhteydessä..

Tipun kankaaksi valikoituikin ajatuksiani rohkeampi ja rokkaavampi mustavalkoruutu, joka linkittyy kuitenkin hyvin valkoiseen pitsiin ja tummiin sulkiin. Silkkinauhan ja helmien vihreä tuo kevään pirteyttä. Kristallihelmissä on ripaus glamouria. Toivottavasti tipukranssi ilahduttaa naapureita ja postinkantajaa..