"Muoti on kuollut sellaisena kuin me sen tunnemme."

Otsikon lause on trendiasiantuntija Li Edelkoortin suusta ja peräisin tästä Imagen artikkelista: http://www.image.fi/image-lehti/muoti-on-kuollut-sellaisena-kuin-me-sen-tunnemme. Suosittelen lukemaan koko jutun, se on karua pohdintaa muodin elämänkaaresta. Ei minulla oikeastaan ole juttuun lisättävää tai kommentoitavaa, aika tyhjentävää. Mutta haluan uskoa siihen, että on vielä ihmisiä, jotka haluavat panostaa tuotteisiin, jotka ovat laadukkaita ja kestävät elämää. Koska sellaisia tuotteita itsekin haluan omistaa ja haluan valmistaa. Juuri se onkin yksi ominaisuus, joka kiehtoo vintagevaatteissa ja -asusteissa. Niin ja itse kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät seuraa muotia. Ehkä siksi, millaista se nykyään on.

Aatteita

Tästä lähdin tänään liikkeelle työhuoneelle päästyäni:

Aiemmin valitut kankaat uusia Pupuja varten odottivat silittämistä ja leikkaamista. Ennennäkemättömiä Pupuja siis tulossa, hieman myös harvinaisempia pastellisävyjä! Muutenkin yritän keräillä erilaisia kuoseja ja värejä, jotta jokaisen olisi mahdollista löytää mieleisensä. Ja toki saa myös ehdottaa ja tarjotakin kankaita, jos itseltä löytyy.

Tässä vielä hyviä huomioita siitä, mitä kaikkea kotimaisen käsityötuotteen taustalla onkaan:

PaaPii Design jakoi tämän omalla Facebook-sivullaan, josta sen bongasin. PaaPii Design Oy on suomalainen lastentuotteita suunnitteleva ja valmistava yritys, joka on päässyt oikein hyvin pinnalle. Facebookin verkkojen kautta olen bongannut runsaasti myös muita suomalaisia käsityöyrittäjiä ja olenkin hyvin iloinen, ettei käsityöläisyys ole todellakaan kadonnut Suomesta, vaikka paljon tuotantoa onkin pienempien kustannusten vuoksi siirretty ulkomaille. Mutta uskoakseni näillä pienemmillä yrityksillä (tai varmaan vielä joillain suuremmillakin) ja itselläni on ehkä jopa koko toiminnan pohjana ja aatteena kotimaisuus, eettisyys ja ekologisuus.

Joululahjoja ja muutoksia

Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Kerronpa nyt hieman uusista kuvioistani, joista on jo merkkejä ollutkin täällä. Vuoden 2014 viimeinen päivä oli minulle myös viimeinen päivä sen hetkisessä työpaikassani, jossa ehdin olla 1,5 vuotta. Määräaikaisen sopimuksen päättyminen tarjosi mahdollisuuden etsiä jotain muuta, kun en ollut tyytyväinen tilanteeseen pidemmällä tähtäimellä. Myös elämäntilanne on siihen sopivan joustava. Päätös ei ollut helppo ja tulevaisuus tuo varmasti eteen haasteita, mutta uskon niiden olevan hyväksi ja kaipaamaani vaihtelua. Tavoitteenani on löytää sellainen työ, joka innostaisi, inspiroisi, jonka pariin olisi mieluista palata ja joka palkitsisi onnistumisen tunteilla.

Sain muuten joululahjaksi ne lupaillut käyntikortit ja kuljetuskotelon niille. Itse sain myös käsilläni aikaiseksi muutaman joululahjan. Kaksi niistä oli aiemmin tekemiäni Tipuja, joille kirjoitin paketteihin mukaan esitteet. Hyvästelemääni työpaikkaan jääneelle kollegalle tein Tipusta uuden Glamour-version, joka lienee enemmän hänen makuunsa.

Kankaana kermanvärinen silkki, jonka päällä kirjailtu organza. Ripustuslenkki ja pyrstö organzanauhaa.

Organzan kirjailussa on myös helmiä. Jalat koostuvat muovihelmistä.

Paketit

Lisäksi neuloin yhdeksi lahjaksi pipon, josta ei valitettavasti ole kuvaa. Tosin se olisikin hieman tylsä kuvattava, koska se on kokomusta ja tavallisen muotoinen. Mallineuleesta muodostuu ruutumainen pinta. Ensin neulotaan kolme kerrosta oikein ja sitten kaksi kerrosta 1 oikein, 3 nurin, 1 oikein, 3 nurin... ja sitten taas 3 krs oikein jne. Lahjan saaja oli onneksi tyytyväinen ja pipo meni heti käyttöön. Nyt haluaisin neuloa itsellenikin jonkinlaisen perusmallisen pipon, ehkä myöskin yksivärisen jollain pintakuviolla.

Loppuun vielä Etelä-Suomen Sanomien artikkeli, jonka henkilöön voin samaistua: Outi Pyy puhuu vaatteiden laadun puolesta
Paperilehden jutussa kierrätysmuotiyrittäjä Pyy kertoi lähteneensä 13 vuoden jälkeen edellisestä työpaikastaan Dieselin markkinoinnissa ja asiakaspalvelussa, koska "yritys ei enää edustanut samoja arvoja". Hänen mielestään menestystä ei voi mitata pelkästään rahassa. "Tekemisilläni on myönteisiä vaikutuksia, voin itse paremmin ja teen nyt arvojeni mukaista työtä", hän sanoo.
Olen pyöritellyt paljon juuri sitä ajatusta, että kun ihminen oletusarvoisesti viettää nukkumisen jälkeen varmaan toiseksi eniten päivästä aikaa työn parissa, eikö työn tulisi olla sellaista, jossa viihtyy, jos mahdollista. Jotta voisi itse hyvin ja jotta siten heijastaisi myös ympärillä oleviin positiivisuutta. Tämä ei tietenkään aina ole mahdollista, mutta ainakin voi toivoa ja yrittää.

Pupujen uusi sukupolvi

Palasin pitkästä aikaa keväällä 2011 aloittamani Pupu- projektin pariin, kun ystäväni halusi tilata minulta kaksi Pupua lahjaksi pienille kummipojilleen. Pidän kyllä kovasti yksilöllisten ja personoitujen tuotteiden tekemisestä. Juuri sen täytyy olla osa Pupujen viehätysvoimaa, että jokainen on omanlaisensa.

Etenkin tämä turkoosi pallo-kangas antoi mahdollisuuden leikitellä kuvioilla kappaleita leikatessa

Käytin kankaan yksivärisiä kohtia korvien ja kämmenien sisäpuolella sekä jalkapohjissa, kuten yleensä muissakin Pupuissa

Tämä vihreä kukallinen on kaikista Pupuista ehkä yksi henkilökohtainen suosikkini

Turkoosia Pupua ommellessani se herätti sen verran kiinnostusta, että sain uuden tilauksen. Aikataulu olisi ollut kiireinen uuden valmistamiseen, mutta onneksi aiemmin valmistamistani Pupuista oli vielä kaksi myymättä ja asiakas halusikin ostaa saman tien molemmat! Pitäisi kai tehdä uusia varastoon vastaavien tilanteiden varalle..

Linkkivinkki

Aivan mahtavia tuunausideoita! Creative reuse upcycling repurposing ideas
Yksi oma lemppari ja suht helposti toteutettavissa on tuo taittotuoli-"kaappi".

Hatunnosto Costolle

Olipas nerokas otsikko..
Mieleni tekisi lisätä tänne jotain uutta, mutta tällä hetkellä olen eräällä kurssilla ja nähtäväksi jää mitä tässä ehtii ja jaksaa. Ja vappukin on ihan just! Sen verran intoa on kuitenkin, että blogin otsikon ilmeen laitoin alulle. Saatanpa työstää sitä siellä kurssilla, jos pahasti alkaa pilkkimään. Tällaiselle käytännön ihmiselle kun on hieman vaikeaa istua paikallaan ja kuunnella.

Niin ja tämän postauksen otsikko on siis lähtöisin tästä: http://www.costo.fi/. Eräs kurssilaisista (keski-ikäinen mies) kertoi Costosta ja heidän hienosta liikeideastaan. Hyödyntävät siis tuotteissaan teollisuuden ylijäämäkankaita ja muutenkin toiminta tähtää ekologisuuteen. Tuloksena syntyy hurmaavia hattuja, laukkuja ja pussukoita, joihin ihastuin heti. Hattujen tupsut ovat irroitettavia, mikä lisää tuotteen käyttömahdollisuuksia. Minusta se tupsu on kyllä piste i:n päällä. Coston idea on hyvin yksinkertainen, mutta tekijät ovat onnistuneet kehittämään ilmeisen hyvän bisneksen ja eheän kokonaisuuden graafisen ilmeen tukemana.

Ekologisuus kuuluu tänä päivänä lukuisten yrittäjien ideologiaan, itseni mukaan lukien, ja alkaa olla haastavaa erottua joukosta. Costolle ennustan menestystä. Kaiken kulutushysterian keskellä on myös ihmisiä, jotka kaipaavat ja arvostavat laatua ja ovat valmiita myös maksamaan tuotteesta, joka kestää ja kuvitelkaa, voisi olla vielä lapsenlapsesi käytössä. Mutta niin kuin joku kurssillamme totesi: nykyään ei synny enää antiikkia. Raaka-aineiden ja tuotteiden laatu on heikentynyt. Esimerkiksi isovanhempien lakanat ovat kestäneet ajan hammasta ja silloisia hiukan järeämpiä puhdistusmenetelmiä, kun taas tänä päivänä tuotetuista kuultaa päivä läpi. No okei, kyllä itselläni sellaiset ovat sinnitelleet sentään 90-luvun alkupuolelta..

Coston tuotteet hivelevät silmää. Haluan omien tuotoksieni aiheuttavan samanlaisen tunteen. Että ne olisivat omistajilleen aarteita, joita rakastetaan. Siispä käsityölle kunniaa ja menestystä! Ja nyt käsityön tekijälle iltapalaa napaan..