Joululahjoja ja muutoksia

Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Kerronpa nyt hieman uusista kuvioistani, joista on jo merkkejä ollutkin täällä. Vuoden 2014 viimeinen päivä oli minulle myös viimeinen päivä sen hetkisessä työpaikassani, jossa ehdin olla 1,5 vuotta. Määräaikaisen sopimuksen päättyminen tarjosi mahdollisuuden etsiä jotain muuta, kun en ollut tyytyväinen tilanteeseen pidemmällä tähtäimellä. Myös elämäntilanne on siihen sopivan joustava. Päätös ei ollut helppo ja tulevaisuus tuo varmasti eteen haasteita, mutta uskon niiden olevan hyväksi ja kaipaamaani vaihtelua. Tavoitteenani on löytää sellainen työ, joka innostaisi, inspiroisi, jonka pariin olisi mieluista palata ja joka palkitsisi onnistumisen tunteilla.

Sain muuten joululahjaksi ne lupaillut käyntikortit ja kuljetuskotelon niille. Itse sain myös käsilläni aikaiseksi muutaman joululahjan. Kaksi niistä oli aiemmin tekemiäni Tipuja, joille kirjoitin paketteihin mukaan esitteet. Hyvästelemääni työpaikkaan jääneelle kollegalle tein Tipusta uuden Glamour-version, joka lienee enemmän hänen makuunsa.

Kankaana kermanvärinen silkki, jonka päällä kirjailtu organza. Ripustuslenkki ja pyrstö organzanauhaa.

Organzan kirjailussa on myös helmiä. Jalat koostuvat muovihelmistä.

Paketit

Lisäksi neuloin yhdeksi lahjaksi pipon, josta ei valitettavasti ole kuvaa. Tosin se olisikin hieman tylsä kuvattava, koska se on kokomusta ja tavallisen muotoinen. Mallineuleesta muodostuu ruutumainen pinta. Ensin neulotaan kolme kerrosta oikein ja sitten kaksi kerrosta 1 oikein, 3 nurin, 1 oikein, 3 nurin... ja sitten taas 3 krs oikein jne. Lahjan saaja oli onneksi tyytyväinen ja pipo meni heti käyttöön. Nyt haluaisin neuloa itsellenikin jonkinlaisen perusmallisen pipon, ehkä myöskin yksivärisen jollain pintakuviolla.

Loppuun vielä Etelä-Suomen Sanomien artikkeli, jonka henkilöön voin samaistua: Outi Pyy puhuu vaatteiden laadun puolesta
Paperilehden jutussa kierrätysmuotiyrittäjä Pyy kertoi lähteneensä 13 vuoden jälkeen edellisestä työpaikastaan Dieselin markkinoinnissa ja asiakaspalvelussa, koska "yritys ei enää edustanut samoja arvoja". Hänen mielestään menestystä ei voi mitata pelkästään rahassa. "Tekemisilläni on myönteisiä vaikutuksia, voin itse paremmin ja teen nyt arvojeni mukaista työtä", hän sanoo.
Olen pyöritellyt paljon juuri sitä ajatusta, että kun ihminen oletusarvoisesti viettää nukkumisen jälkeen varmaan toiseksi eniten päivästä aikaa työn parissa, eikö työn tulisi olla sellaista, jossa viihtyy, jos mahdollista. Jotta voisi itse hyvin ja jotta siten heijastaisi myös ympärillä oleviin positiivisuutta. Tämä ei tietenkään aina ole mahdollista, mutta ainakin voi toivoa ja yrittää.

Joululahjoja

Päätin olla stressaamatta joululahjoista ja lopputuloksesta tulikin sitten ihan hyvä. Osa oli ostettuja, osa itse tehtyjä, joihin syntyi äkillinen inspiraatio, kun olin sopinut tapaavani lahjojen vastaanottajia ennen aattoa. Kaikilla heistä on reiät korvalehdissä, joten pääsin jatkamaan neitoperhosilla aloittamaani korvakoruprojektia.

Biologiasta kiinnostunut ystävä sai myös perhoskorvikset, joiden siipiveikot tuovat mieleen yöperhoset, mutten tiedä mikä laji oikeasti on.

Kissoihin ihastunut ystävä saa kantaa mukanaan pinkkejä bilekissoja. Kuvat muuten ovat niitä nostalgisia 90-luvun pehmotarroja, joita kavereiden kesken vaihdeltiin.

Kolmannen ystävän tyyli on ehkä enemmän blingblingin suuntaan, joten materiaalit ovat myös erilaiset. Parittomien muovineppareiden ja hopealangan yhdistelmä tuo mieleeni tähtikuvion. Näitä koruja kannattaa kyllä käsitellä varoen, en tiedä kestääkö muovi esimerkiksi kovaa pakkasta tai napsahtaako hopealanka vielä poikki.

ps. Voin kertoa, että aiemmin mainitsemani neuletakkiprojekti on ollut jälleen jäähyllä. Katsotaan koska taas iskisi inspiraatio... Sen kohteet kun vaihtelevat.
Ja työt teatterilla ovat maistuneet oikein hyvin. On se sellainen oma maailmansa ja on hienoa saada olla osa sitä.

Perhosten talvimajoitus

Tähän väliin tällainen pieni postaus..

Tässä on tuntunut olevan jo jonkin aikaa muodissa ja sitten pikkuhiljaa sitä kautta minunkin päässäni vallalla sellaiset romanttiset kuviot ja värit, pitsit ja vanhanaikaisuudet. Mielestäni en varsinaisesti seuraa muotia, mutta aina uusista jutuista alkaa tarttua jotain omaankin olemukseen. Romanttisuushan minussa on ollut asennettuna varmaan jo syntymästä ja nyt olen saanut "luvan kanssa" tuoda sitä esiin.

Eilen sain jostain päähäni miettiä, miten voisin tehdä kiiltokuvista kestäviä koruja. Joten lapsuudesta säilytetyistä kiiltokuvistani valitsin perhoset, jotka eivät kuitenkaan ole niitä lällyimpiä kiiltokuva-aiheita. Lajeja eri väreineen ja kuvioineen oli joka lähtöön. Päädyin hauskannäköiseen neitoperhoseen, jonka värejä on mahdollista mätsäillä eri vaatteisiin. Tein varuiksi samalla pohjan myös kaulakorua varten, mutta jätin muhimaan, millaisen ketjun siihen näperrän. Korvakoruja varten koukkuja on varastossa, kuten myös ohutta rautalankaa.

Pohja siis syntyi liimaamalla kaksi mustaa kartonkia yhteen + kiiltokuva + kontaktimuovia molemmin puolin. Reunojen tueksi ompelin karhulangalla pykäpistoja, jotka myös kehystävät kuvaa.

Lopuksi taivutin rautalangasta kaksi lenkkiä, joihin koukku kiinnittyy.

En tiedä olisiko kontaktimuovin tilalle jotain muuta kuvaa suojaavaa materiaalia/tekniikkaa (pitäisi joskus kokeilla esim. decoupage-lakkaa). Mattapintaisenkin muovin pinta kiiltää hieman ja se häivyttää kartongin oikean tummuuden. Kaksinkertaisena kartonki on napakkaa, mutta neula menee siitä vielä helposti läpi. Ideaa voisi varioida, jos ei muuten niin erilaisilla reunapistoilla, kartongin värillä ja kuva-aiheilla.
Jos olet todennut perhosten kai menneen jo talvihorrokseen (viettävätkö ne sellaista vai kuolevatko yhden kesän jälkeen..), totuus on että näin ne elävät ympäri vuoden ja lentelevät kaupungillakin.

 ps. Kai se johtuu tästä syksystä, kun tuli lauantaina sellainen olo, että nyt alan neulomaan! Aloitin syksyllä 2009 villalankaisen pikkujakun, jonka malli on silloin ostamastani hurmaavasta kirjasta Ne ihanat neuleet (Lise-Lotte Lystrup, Multikustannus 2008), jossa on ohjeita 1930-50-lukujen neuleisiin. Onneksi aiemmin olin saanut molemmat etukappaleet valmiiksi ja pääsin nyt aloittamaan takakappaletta. Jos saan pidettyä tämän vauhdin yllä, takki valmistuu käyttöön pakkasiksi! Jonkinlainen oma postaus siis tulossa tästäkin projektista..