Perhosten talvimajoitus

Tähän väliin tällainen pieni postaus..

Tässä on tuntunut olevan jo jonkin aikaa muodissa ja sitten pikkuhiljaa sitä kautta minunkin päässäni vallalla sellaiset romanttiset kuviot ja värit, pitsit ja vanhanaikaisuudet. Mielestäni en varsinaisesti seuraa muotia, mutta aina uusista jutuista alkaa tarttua jotain omaankin olemukseen. Romanttisuushan minussa on ollut asennettuna varmaan jo syntymästä ja nyt olen saanut "luvan kanssa" tuoda sitä esiin.

Eilen sain jostain päähäni miettiä, miten voisin tehdä kiiltokuvista kestäviä koruja. Joten lapsuudesta säilytetyistä kiiltokuvistani valitsin perhoset, jotka eivät kuitenkaan ole niitä lällyimpiä kiiltokuva-aiheita. Lajeja eri väreineen ja kuvioineen oli joka lähtöön. Päädyin hauskannäköiseen neitoperhoseen, jonka värejä on mahdollista mätsäillä eri vaatteisiin. Tein varuiksi samalla pohjan myös kaulakorua varten, mutta jätin muhimaan, millaisen ketjun siihen näperrän. Korvakoruja varten koukkuja on varastossa, kuten myös ohutta rautalankaa.

Pohja siis syntyi liimaamalla kaksi mustaa kartonkia yhteen + kiiltokuva + kontaktimuovia molemmin puolin. Reunojen tueksi ompelin karhulangalla pykäpistoja, jotka myös kehystävät kuvaa.

Lopuksi taivutin rautalangasta kaksi lenkkiä, joihin koukku kiinnittyy.

En tiedä olisiko kontaktimuovin tilalle jotain muuta kuvaa suojaavaa materiaalia/tekniikkaa (pitäisi joskus kokeilla esim. decoupage-lakkaa). Mattapintaisenkin muovin pinta kiiltää hieman ja se häivyttää kartongin oikean tummuuden. Kaksinkertaisena kartonki on napakkaa, mutta neula menee siitä vielä helposti läpi. Ideaa voisi varioida, jos ei muuten niin erilaisilla reunapistoilla, kartongin värillä ja kuva-aiheilla.
Jos olet todennut perhosten kai menneen jo talvihorrokseen (viettävätkö ne sellaista vai kuolevatko yhden kesän jälkeen..), totuus on että näin ne elävät ympäri vuoden ja lentelevät kaupungillakin.

 ps. Kai se johtuu tästä syksystä, kun tuli lauantaina sellainen olo, että nyt alan neulomaan! Aloitin syksyllä 2009 villalankaisen pikkujakun, jonka malli on silloin ostamastani hurmaavasta kirjasta Ne ihanat neuleet (Lise-Lotte Lystrup, Multikustannus 2008), jossa on ohjeita 1930-50-lukujen neuleisiin. Onneksi aiemmin olin saanut molemmat etukappaleet valmiiksi ja pääsin nyt aloittamaan takakappaletta. Jos saan pidettyä tämän vauhdin yllä, takki valmistuu käyttöön pakkasiksi! Jonkinlainen oma postaus siis tulossa tästäkin projektista..