Uusia tuulia

Työrintamalla nimittäin tapahtuu, kun sain taannoin puhelun, että pääsenkö Lahden kaupunginteatterille töihin. No eivät sentään tyhjästä minua keksineet, vaan tämä oli useamman yhteydenoton tulos. Tietenkin suostuin, vaikka se tiesi pukuvuokraamossa lopettamista. Aika siellä meni nopeasti ja muistelen sitä lämmöllä. Nyt edessä on jotain melkoisen erilaista, tehtäviä, joita ei oikein osaa ennustaa (sekä ompelijan että pukijan hommia). Ja hektinen rytmi.

Halusin antaa pukuvuokraamon työnantajille muistoksi jotain itse tekemääni ja palasin keväällä aloittamani Pupu- projektin pariin. Materiaaleiksi valitsin rentoa ruutuflanellia ja korviin ja käpäliin alpakankarvakangasta, koska toinen työnantajistani pitää turkisliikettä.

Silmät ovat loimusamettia, nenä pistelty langalla.

Pupu ottaa rennosti.

Aloitan teatterilla siis huomenna ja näytän varmaan aika samalta kuin tuo hämmästynyt Pupu. Paljon uutta ja jännää, mutta onneksi kuitenkin ihan oman alan juttuja.