Lupa/Käsky unelmoida

Vinkkaan taas tällaisen hyvän artikkelin: Korsetti on jokatytön oikeus. Tällä kertaa rohkeasta nuoresta naisesta, joka elää täysillä, unelmoi ja toteuttaa itseään eikä anna fyysisten rajoitteidensa hidastaa tahtiaan.

"Hillan mielestä vammaisuus ei ole mikään syy jättää asioita tekemättä.
-Miksi en saisi pukeutua niin kuin muutkin?
Lehtimäki asuu omassa asunnossa, omistaa ison rottweilerin, on perustanut oman toiminimen ja matkustanut yli 18 maassa.
-Elämä on lyhyt. Riko sääntöjä."

Pukeutumisen historiaa

Tässä vielä tällainen kiinnostava artikkeli, joka valottaa vaatteidemme alkuperäistä käyttötarkoitusta:
Ihmisen historia ratsastajana näkyy vahvasti vaatetuksessamme

Joululahjoja ja muutoksia

Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Kerronpa nyt hieman uusista kuvioistani, joista on jo merkkejä ollutkin täällä. Vuoden 2014 viimeinen päivä oli minulle myös viimeinen päivä sen hetkisessä työpaikassani, jossa ehdin olla 1,5 vuotta. Määräaikaisen sopimuksen päättyminen tarjosi mahdollisuuden etsiä jotain muuta, kun en ollut tyytyväinen tilanteeseen pidemmällä tähtäimellä. Myös elämäntilanne on siihen sopivan joustava. Päätös ei ollut helppo ja tulevaisuus tuo varmasti eteen haasteita, mutta uskon niiden olevan hyväksi ja kaipaamaani vaihtelua. Tavoitteenani on löytää sellainen työ, joka innostaisi, inspiroisi, jonka pariin olisi mieluista palata ja joka palkitsisi onnistumisen tunteilla.

Sain muuten joululahjaksi ne lupaillut käyntikortit ja kuljetuskotelon niille. Itse sain myös käsilläni aikaiseksi muutaman joululahjan. Kaksi niistä oli aiemmin tekemiäni Tipuja, joille kirjoitin paketteihin mukaan esitteet. Hyvästelemääni työpaikkaan jääneelle kollegalle tein Tipusta uuden Glamour-version, joka lienee enemmän hänen makuunsa.

Kankaana kermanvärinen silkki, jonka päällä kirjailtu organza. Ripustuslenkki ja pyrstö organzanauhaa.

Organzan kirjailussa on myös helmiä. Jalat koostuvat muovihelmistä.

Paketit

Lisäksi neuloin yhdeksi lahjaksi pipon, josta ei valitettavasti ole kuvaa. Tosin se olisikin hieman tylsä kuvattava, koska se on kokomusta ja tavallisen muotoinen. Mallineuleesta muodostuu ruutumainen pinta. Ensin neulotaan kolme kerrosta oikein ja sitten kaksi kerrosta 1 oikein, 3 nurin, 1 oikein, 3 nurin... ja sitten taas 3 krs oikein jne. Lahjan saaja oli onneksi tyytyväinen ja pipo meni heti käyttöön. Nyt haluaisin neuloa itsellenikin jonkinlaisen perusmallisen pipon, ehkä myöskin yksivärisen jollain pintakuviolla.

Loppuun vielä Etelä-Suomen Sanomien artikkeli, jonka henkilöön voin samaistua: Outi Pyy puhuu vaatteiden laadun puolesta
Paperilehden jutussa kierrätysmuotiyrittäjä Pyy kertoi lähteneensä 13 vuoden jälkeen edellisestä työpaikastaan Dieselin markkinoinnissa ja asiakaspalvelussa, koska "yritys ei enää edustanut samoja arvoja". Hänen mielestään menestystä ei voi mitata pelkästään rahassa. "Tekemisilläni on myönteisiä vaikutuksia, voin itse paremmin ja teen nyt arvojeni mukaista työtä", hän sanoo.
Olen pyöritellyt paljon juuri sitä ajatusta, että kun ihminen oletusarvoisesti viettää nukkumisen jälkeen varmaan toiseksi eniten päivästä aikaa työn parissa, eikö työn tulisi olla sellaista, jossa viihtyy, jos mahdollista. Jotta voisi itse hyvin ja jotta siten heijastaisi myös ympärillä oleviin positiivisuutta. Tämä ei tietenkään aina ole mahdollista, mutta ainakin voi toivoa ja yrittää.