Lupa/Käsky unelmoida

Vinkkaan taas tällaisen hyvän artikkelin: Korsetti on jokatytön oikeus. Tällä kertaa rohkeasta nuoresta naisesta, joka elää täysillä, unelmoi ja toteuttaa itseään eikä anna fyysisten rajoitteidensa hidastaa tahtiaan.

"Hillan mielestä vammaisuus ei ole mikään syy jättää asioita tekemättä.
-Miksi en saisi pukeutua niin kuin muutkin?
Lehtimäki asuu omassa asunnossa, omistaa ison rottweilerin, on perustanut oman toiminimen ja matkustanut yli 18 maassa.
-Elämä on lyhyt. Riko sääntöjä."

Pukeutumisen historiaa

Tässä vielä tällainen kiinnostava artikkeli, joka valottaa vaatteidemme alkuperäistä käyttötarkoitusta:
Ihmisen historia ratsastajana näkyy vahvasti vaatetuksessamme

Joululahjoja ja muutoksia

Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Kerronpa nyt hieman uusista kuvioistani, joista on jo merkkejä ollutkin täällä. Vuoden 2014 viimeinen päivä oli minulle myös viimeinen päivä sen hetkisessä työpaikassani, jossa ehdin olla 1,5 vuotta. Määräaikaisen sopimuksen päättyminen tarjosi mahdollisuuden etsiä jotain muuta, kun en ollut tyytyväinen tilanteeseen pidemmällä tähtäimellä. Myös elämäntilanne on siihen sopivan joustava. Päätös ei ollut helppo ja tulevaisuus tuo varmasti eteen haasteita, mutta uskon niiden olevan hyväksi ja kaipaamaani vaihtelua. Tavoitteenani on löytää sellainen työ, joka innostaisi, inspiroisi, jonka pariin olisi mieluista palata ja joka palkitsisi onnistumisen tunteilla.

Sain muuten joululahjaksi ne lupaillut käyntikortit ja kuljetuskotelon niille. Itse sain myös käsilläni aikaiseksi muutaman joululahjan. Kaksi niistä oli aiemmin tekemiäni Tipuja, joille kirjoitin paketteihin mukaan esitteet. Hyvästelemääni työpaikkaan jääneelle kollegalle tein Tipusta uuden Glamour-version, joka lienee enemmän hänen makuunsa.

Kankaana kermanvärinen silkki, jonka päällä kirjailtu organza. Ripustuslenkki ja pyrstö organzanauhaa.

Organzan kirjailussa on myös helmiä. Jalat koostuvat muovihelmistä.

Paketit

Lisäksi neuloin yhdeksi lahjaksi pipon, josta ei valitettavasti ole kuvaa. Tosin se olisikin hieman tylsä kuvattava, koska se on kokomusta ja tavallisen muotoinen. Mallineuleesta muodostuu ruutumainen pinta. Ensin neulotaan kolme kerrosta oikein ja sitten kaksi kerrosta 1 oikein, 3 nurin, 1 oikein, 3 nurin... ja sitten taas 3 krs oikein jne. Lahjan saaja oli onneksi tyytyväinen ja pipo meni heti käyttöön. Nyt haluaisin neuloa itsellenikin jonkinlaisen perusmallisen pipon, ehkä myöskin yksivärisen jollain pintakuviolla.

Loppuun vielä Etelä-Suomen Sanomien artikkeli, jonka henkilöön voin samaistua: Outi Pyy puhuu vaatteiden laadun puolesta
Paperilehden jutussa kierrätysmuotiyrittäjä Pyy kertoi lähteneensä 13 vuoden jälkeen edellisestä työpaikastaan Dieselin markkinoinnissa ja asiakaspalvelussa, koska "yritys ei enää edustanut samoja arvoja". Hänen mielestään menestystä ei voi mitata pelkästään rahassa. "Tekemisilläni on myönteisiä vaikutuksia, voin itse paremmin ja teen nyt arvojeni mukaista työtä", hän sanoo.
Olen pyöritellyt paljon juuri sitä ajatusta, että kun ihminen oletusarvoisesti viettää nukkumisen jälkeen varmaan toiseksi eniten päivästä aikaa työn parissa, eikö työn tulisi olla sellaista, jossa viihtyy, jos mahdollista. Jotta voisi itse hyvin ja jotta siten heijastaisi myös ympärillä oleviin positiivisuutta. Tämä ei tietenkään aina ole mahdollista, mutta ainakin voi toivoa ja yrittää.

Flaijeri- mainontaa!

Vietin tovi sitten omia syntymäpäiviäni ja sain lahjaksi flaijeri-mainoksia, joilla voin markkinoida työtäni ja blogiani. Paketti sisälsi siis 100 kpl painettua kaksipuoleista korttia, jotka näyttävät tältä:

Kiitos vielä armaalle graafikolle onnistuneesta vaivannäöstä! Muutamia on nyt lähtenyt jakoon ja jatkossa sitten lisää. Käyntikortit seuraavat kuulemma perässä. Mutta mainoksistakin yhteystiedot löytyvät. Tarkoituksena olisi näitä omia bisneksiä tehdä tulevaisuudessa enemmän, jos vain olosuhteet ovat suotuisat. Joka tapauksessa tulevaisuus tarjoaa haasteita ja mielenkiintoisia juttuja!

Enkelinkiharoita ja pitsisiipiä

Heipä hei! Tässä olisi kuvia korvakoruista, jotka tein 65v.-syntymäpäivälahjaksi naiselle, joka itse tekee keramiikkaa. Hänen töissään viime vuosina ovat esiintyneet enkelit, joten se oli helppo aihevalinta myös omalle lahjalleni.

Yksi tapa toteuttaa aihe olisi ollut käyttää perinteisiä enkeli-kiiltokuvia aiemmin tekemieni korujen tapaan, mutta se ei tässä tapauksessa tuntunut sopivan tyyliseltä asiakasta ajatellen. Päätin kuitenkin käyttää kiiltokuvien yksinkertaista muotoa pohjana. Tavoitteena oli kuvata enkeli tyylitellysti ja pelkistetysti hyödyntäen kuitenkin ensimmäisiä aiheeseen liittyviä mielikuvia kuten valkoista väriä.

Pohja muotoutui tukevasta rautalangasta, joka on muuten entinen kierrevihkon kihara kierre.

Päällystin kehikon kohopintaisella pitsillä ommellen reunan kiinni rautalangan ympäri solmupistoilla, minkä jälkeen leikkasin ylimääräisen kankaan pois.

Leikkasin brodeeratusta reunapitsistä palaset, jotka ompelin hahmon kummallekin puolelle kuvastamaan enkelin päätä.

Reunapitsin reikäinen reuna tuo mieleen enkelin kiharat hiukset.

Lopuksi taivutin rautalangasta kiinnityslenkit, joihin hopeiset koukut yhdistyvät.

Paketoin korut vanhaan ikkunalliseen nappirasiaan, johon lisäsin täytteeksi rypistettyä paperia ja päälle muutaman valkoisen höyhenen.

Päivänsankari otti lahjan vastaan liikuttuneena ja otettuna. Toivon, että hän löytää niille käyttöä.

Pupujen uusi sukupolvi

Palasin pitkästä aikaa keväällä 2011 aloittamani Pupu- projektin pariin, kun ystäväni halusi tilata minulta kaksi Pupua lahjaksi pienille kummipojilleen. Pidän kyllä kovasti yksilöllisten ja personoitujen tuotteiden tekemisestä. Juuri sen täytyy olla osa Pupujen viehätysvoimaa, että jokainen on omanlaisensa.

Etenkin tämä turkoosi pallo-kangas antoi mahdollisuuden leikitellä kuvioilla kappaleita leikatessa

Käytin kankaan yksivärisiä kohtia korvien ja kämmenien sisäpuolella sekä jalkapohjissa, kuten yleensä muissakin Pupuissa

Tämä vihreä kukallinen on kaikista Pupuista ehkä yksi henkilökohtainen suosikkini

Turkoosia Pupua ommellessani se herätti sen verran kiinnostusta, että sain uuden tilauksen. Aikataulu olisi ollut kiireinen uuden valmistamiseen, mutta onneksi aiemmin valmistamistani Pupuista oli vielä kaksi myymättä ja asiakas halusikin ostaa saman tien molemmat! Pitäisi kai tehdä uusia varastoon vastaavien tilanteiden varalle..

Keltaisia viboja

Aurinkoista kesää Lahdesta! Ja pahoittelut järkyttävän pitkästä blogihiljaisuudesta. Asia korjataan nyt parilla merkinnällä. Ilmassa on pitkään ollut rehellistä motivaation ja inspiraation puutosta eikä aikakaan ehkä ole tuntunut riittävän kokopäivätyön ohella. Mutta uskoisin suunnan olevan parempaan päin, ainakin merkkejä siitä on.

Yhden illan projektina paikkasin lempifarkut miehelle, joka toivoi paikkakankaaksi keltaista! Lopputulos on yhdistelmä kummankin näkemystä. Kangas on muuten sitä samaa enstexiä, jota käytin edellisen postauksen ankan nokkaan.

Tuli muuten käytyä Tampereella Sara Hildenin taidemuseossa katsastamassa Andy Warhol- näyttely, joka päättyi toukokuun lopussa. Oli kyllä aika hassua ja hienoa saada nähdä metrin päästä tämän tunnetun amerikkalaisen poptaiteilijan aitoja teoksia, joita on nähnyt vain kuvina taidehistoriaa käsittelevissä teoksissa.

Suosikkejani hänen tuotannostaan ovat ehkä sekatekniikkaa hyödyntävät Mick Jaggerin kuvat.

(andywarholeditions.org)

Jos käyt Sara Hildenin taidemuseossa, suosittelen kierroksella piipahtamaan myös sen kahvilassa, joka tarjoaa herkullisia kakkuja.