Aa aa ankka, takapuoli vankka

Eilen taapersin kaupungilla tämän näköisenä. Taapertamiseksi voi kai kuvailla sitä kävelytunnetta tuon takapuolen ja sen päälle pingotetun takin kanssa.

Kyse oli siis ystävieni tupaantuliaisista eläin-teemalla (ei samaan aikaan järjestetystä desucon-tapahtumasta), joihin tiesin pääseväni vasta myöhään iltatyövuoron jälkeen, mutta halusin kuitenkin keksiä asun. Ei noita naamiaisia turhan usein ole. Kävin läpi omat vaatteeni ja löysinkin koko asun nokkaa lukuunottamatta valmiina. Ankka eläinvalintana oli vielä vähän persoonallisempi kuin esimerkiksi minulle tyypillinen kissa. Enkä halunnut hikoilla kokokarvahaalarissa tai -myssyssäkään sisätiloissa, joten asun tuli olla kevyt. Niin ja inspiraatio korsetista ja turnyyristä ankaksi lähti ystäväni kommentista "iines annnnnnkka".

Aluspaita ja farkut ovat valmisvaatteita, myssyn olen virkannut ja korsetti ja turnyyri kuuluvat koulussa tekemääni historialliseen pukuun. Ankkaa ei olisi tunnistanut pelkän pyrstön perusteella, joten täytyi alkaa nokkanaamion tekoon. Maskeerausajatuksen hylkäsin liian haasteellisena eikä omat välineetkään olisi riittäneet. Ja minähän tykkään näpertää.

Oman varaston tarjonta oli suosiollinen ja löysin palan keltaista tukevaa ja liukaspintaista enstex-kangasta eli sitä, jota lasten ulkohaalareissa käytetään. Tukevoitin sitä kahdella tukikangaskerroksella (Päällimmäisenä mustaa, jos se näkyy suun raosta. Jätin nokan kärjen auki, jos ankka haluaa juoda pillillä.) ja reunan käänteen sisällä kulkee kengännauha. Nokan pitää suorana kaksi vierekkäistä rigilenenauhaa ylä- ja alanokassa. Paikoillaan nokka pysyy nappikuminauhalla. Täytyyhän nokassa olla myös sieraimet, joilla hengittää. Leikkasin reiät ja ompelin niihin pienireikäistä mustaa pitsiä. Siitä huolimatta nokkaa on hieman ahdistavaa käyttää pidemmän päälle ja olin sitten suosiolla enimmäkseen ilman sitä. Toivottavasti käyttöä löytyy jatkossakin! Olen lopputulokseen tyytyväinen ja omien kulmakarvojen peittäminen höyhenillä lisää eläimellisyyttä.

Tänään mieleni alkoi taas tekemään 50-luvun teemabileisiin. Pienen maistiaisen teemasta sain nimittäin Lahden Muotohuoltamolla (Vesijärvenkatu 7) vanhalla funkkistyylisellä huoltoasemalla, jossa on nykykäytössä järjestetty esimerkiksi monet käsityömarkkinat. Tänään vietettiin ravintolapäivää, johon Lahti Roller Derby osallistui omalla Meals on Wheels-ravintolallaan, jota en voinut jättää kokematta. Kengät piti muuten riisua ovensuuhun luistelijoiden turvallisuussyistä. Taustalla soi tietenkin rock ' n ' roll.

Ihania naisia tatuointeineen ja rullaluistimineen tarjoilemassa

Tarjolla oli amerikkalaisilla resepteillä ainakin toasteja, vohveleita, cupcakeja ja milkshakeja

Itse päädyin cupcakeen, jollaisesta olin etukäteen haaveillut. Sen nimi taisi olla Strawberry fields forever.

Ilmaisin tarjoilijalle ihastukseni ja toivoin, että pystyisivät järjestämään näitä jatkossakin. Ja paljon olikin kuulemma kävijöitä ollut. Eihän tällaisesta voi olla pitämättä! Niin ja se cupcake oli herkkua.
Nuo kalusteet on muuten lainattu ravintola Torvesta, josta tuttu hahmo Jarttu palkittiin juuri elämäntyö-Femmalla!

Anna Karenina 2012

Näin tänään elokuvateatterin isolta screeniltä (ja isojen äänien kera) uusimman filmatisoinnin Leo Tolstoin klassikkoromaanista Anna Karenina. Kyseinen versio olikin ensikosketukseni itse tarinaan, joten tulevaisuudessa täytyy sivistää itseäni lisää kirjalla/näytelmällä/toisella filmatisoinnilla. Ohjaaja Joe Wrightin aiempia elokuvia ovat mm. Ylpeys ja ennakkoluulo/Pride and prejudice (2005) ja Sovitus/Atonement (2007), joista ensimmäinen lukeutuu henkilökohtaisiin suosikkielokuviini ja katselukertoja on kertynyt useampi.

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa elokuva-arvostelua, vaan esitellä huomioni kiinnittänyt vaatekappale. Mutta kerronpa kuitenkin muutaman ajatuksen itse elokuvastakin. Ohjaajan vuoksi odotukseni olivat melko korkealla enkä voi sanoa pettyneeni. Hieman hämmentynyt kuitenkin olen enkä vieläkään ole varma, pidinkö kokonaisuudesta. Wrightin versio on omaperäinen. Se on pukudraamaa, jossa se draaman osuus paikoin piiloutuu pukujen ja kaiken muun runsaan visuaalisuuden sekaan. Lavasteet ovat selkeästi lavasteita ja välillä tuntuukin kuin katsoisi perinteistä venäläistä teatteria tai oopperaa. Teatteri-ihmisenä toisaalta pidin tästä tyylikeinosta, mutta paikoin se tuntui myös liian raskaalta, vauhtia oli liikaa. Tai ehkä se tuntui siltä ensinäkemällä, kun yrittää seurata tarinaa ja imeä samalla kaikki upeat yksityiskohdat ja kuvat. Fiilikset ovat ristiriitaiset eikä vastaavaa Ylpeyteen ja ennakkoluuloon syntynyttä henkilökohtaista kosketusta syntynyt ainakaan vielä. Joe Wrightin Anna Karenina piti kuitenkin niin hyvin otteessaan, että eräässä järkyttävässä kohtauksessa hätkähdin ja peitin silmäni kädellä, vaikka yleensä istun melko jähmettyneenä.

(Beyond Burlesque)

Tällaiselle pukudraamojen ahmijalle ja historiallisten pukujen ihailijalle Anna Karenina on todellista herkkua. Erityisesti korsetit vievät huomioni ja tämä yllättävän pirteän värinen yksilö jäi mieleeni.

(White Rabbit Lynens)

Huh, tuo väriyhdistelmä on vaan jotenkin hämmentävä tässä yhteydessä. Mutta minä tykkään! Ja saattaa se kuvastaa kohtauksen voimakasta sisältöäkin.. Samassa kohtauksessa Annalla on tuon korsetin kanssa yhtä kirkkaan punainen vannealushame, samanlainen kuin allaolevassa kuvassa. Huomatkaa myös pieni turnyyrityyny takapuolen päällä.

(Silver Screen Modiste)

Nuo kuvien lähdesivut olivatkin hyvä löytö! Beyond Burlesquen Portfolio-osiosta löytyy lisää kuvia tästä keltaisesta korsetista ja monista muistakin. White Rabbit Lynens valmistaa historiallisia pukuja intohimoisesti mahdollisimman paljon alkuperäisiä kunnioittaen ja Silver Screen Modiste tarjoaa puvustustietoutta.

Uusia kiinnostavia elokuvia tehdään. Niistä yhtenä esimerkkinä niin ikään klassikon filmatisointi Les Miserables, jonka trailerin näin Anna Kareninan alussa ja totesin, että sehän vaikuttaa minun elokuvalta. Ja elokuvissa käyminenhän on kivaa, joten siinä olisi yksi syy mennä uudelleen.

Linkkivinkki

Aivan mahtavia tuunausideoita! Creative reuse upcycling repurposing ideas
Yksi oma lemppari ja suht helposti toteutettavissa on tuo taittotuoli-"kaappi".