Aa aa ankka, takapuoli vankka

Eilen taapersin kaupungilla tämän näköisenä. Taapertamiseksi voi kai kuvailla sitä kävelytunnetta tuon takapuolen ja sen päälle pingotetun takin kanssa.

Kyse oli siis ystävieni tupaantuliaisista eläin-teemalla (ei samaan aikaan järjestetystä desucon-tapahtumasta), joihin tiesin pääseväni vasta myöhään iltatyövuoron jälkeen, mutta halusin kuitenkin keksiä asun. Ei noita naamiaisia turhan usein ole. Kävin läpi omat vaatteeni ja löysinkin koko asun nokkaa lukuunottamatta valmiina. Ankka eläinvalintana oli vielä vähän persoonallisempi kuin esimerkiksi minulle tyypillinen kissa. Enkä halunnut hikoilla kokokarvahaalarissa tai -myssyssäkään sisätiloissa, joten asun tuli olla kevyt. Niin ja inspiraatio korsetista ja turnyyristä ankaksi lähti ystäväni kommentista "iines annnnnnkka".

Aluspaita ja farkut ovat valmisvaatteita, myssyn olen virkannut ja korsetti ja turnyyri kuuluvat koulussa tekemääni historialliseen pukuun. Ankkaa ei olisi tunnistanut pelkän pyrstön perusteella, joten täytyi alkaa nokkanaamion tekoon. Maskeerausajatuksen hylkäsin liian haasteellisena eikä omat välineetkään olisi riittäneet. Ja minähän tykkään näpertää.

Oman varaston tarjonta oli suosiollinen ja löysin palan keltaista tukevaa ja liukaspintaista enstex-kangasta eli sitä, jota lasten ulkohaalareissa käytetään. Tukevoitin sitä kahdella tukikangaskerroksella (Päällimmäisenä mustaa, jos se näkyy suun raosta. Jätin nokan kärjen auki, jos ankka haluaa juoda pillillä.) ja reunan käänteen sisällä kulkee kengännauha. Nokan pitää suorana kaksi vierekkäistä rigilenenauhaa ylä- ja alanokassa. Paikoillaan nokka pysyy nappikuminauhalla. Täytyyhän nokassa olla myös sieraimet, joilla hengittää. Leikkasin reiät ja ompelin niihin pienireikäistä mustaa pitsiä. Siitä huolimatta nokkaa on hieman ahdistavaa käyttää pidemmän päälle ja olin sitten suosiolla enimmäkseen ilman sitä. Toivottavasti käyttöä löytyy jatkossakin! Olen lopputulokseen tyytyväinen ja omien kulmakarvojen peittäminen höyhenillä lisää eläimellisyyttä.

Tänään mieleni alkoi taas tekemään 50-luvun teemabileisiin. Pienen maistiaisen teemasta sain nimittäin Lahden Muotohuoltamolla (Vesijärvenkatu 7) vanhalla funkkistyylisellä huoltoasemalla, jossa on nykykäytössä järjestetty esimerkiksi monet käsityömarkkinat. Tänään vietettiin ravintolapäivää, johon Lahti Roller Derby osallistui omalla Meals on Wheels-ravintolallaan, jota en voinut jättää kokematta. Kengät piti muuten riisua ovensuuhun luistelijoiden turvallisuussyistä. Taustalla soi tietenkin rock ' n ' roll.

Ihania naisia tatuointeineen ja rullaluistimineen tarjoilemassa

Tarjolla oli amerikkalaisilla resepteillä ainakin toasteja, vohveleita, cupcakeja ja milkshakeja

Itse päädyin cupcakeen, jollaisesta olin etukäteen haaveillut. Sen nimi taisi olla Strawberry fields forever.

Ilmaisin tarjoilijalle ihastukseni ja toivoin, että pystyisivät järjestämään näitä jatkossakin. Ja paljon olikin kuulemma kävijöitä ollut. Eihän tällaisesta voi olla pitämättä! Niin ja se cupcake oli herkkua.
Nuo kalusteet on muuten lainattu ravintola Torvesta, josta tuttu hahmo Jarttu palkittiin juuri elämäntyö-Femmalla!