Anna Karenina 2012

Näin tänään elokuvateatterin isolta screeniltä (ja isojen äänien kera) uusimman filmatisoinnin Leo Tolstoin klassikkoromaanista Anna Karenina. Kyseinen versio olikin ensikosketukseni itse tarinaan, joten tulevaisuudessa täytyy sivistää itseäni lisää kirjalla/näytelmällä/toisella filmatisoinnilla. Ohjaaja Joe Wrightin aiempia elokuvia ovat mm. Ylpeys ja ennakkoluulo/Pride and prejudice (2005) ja Sovitus/Atonement (2007), joista ensimmäinen lukeutuu henkilökohtaisiin suosikkielokuviini ja katselukertoja on kertynyt useampi.

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa elokuva-arvostelua, vaan esitellä huomioni kiinnittänyt vaatekappale. Mutta kerronpa kuitenkin muutaman ajatuksen itse elokuvastakin. Ohjaajan vuoksi odotukseni olivat melko korkealla enkä voi sanoa pettyneeni. Hieman hämmentynyt kuitenkin olen enkä vieläkään ole varma, pidinkö kokonaisuudesta. Wrightin versio on omaperäinen. Se on pukudraamaa, jossa se draaman osuus paikoin piiloutuu pukujen ja kaiken muun runsaan visuaalisuuden sekaan. Lavasteet ovat selkeästi lavasteita ja välillä tuntuukin kuin katsoisi perinteistä venäläistä teatteria tai oopperaa. Teatteri-ihmisenä toisaalta pidin tästä tyylikeinosta, mutta paikoin se tuntui myös liian raskaalta, vauhtia oli liikaa. Tai ehkä se tuntui siltä ensinäkemällä, kun yrittää seurata tarinaa ja imeä samalla kaikki upeat yksityiskohdat ja kuvat. Fiilikset ovat ristiriitaiset eikä vastaavaa Ylpeyteen ja ennakkoluuloon syntynyttä henkilökohtaista kosketusta syntynyt ainakaan vielä. Joe Wrightin Anna Karenina piti kuitenkin niin hyvin otteessaan, että eräässä järkyttävässä kohtauksessa hätkähdin ja peitin silmäni kädellä, vaikka yleensä istun melko jähmettyneenä.

(Beyond Burlesque)

Tällaiselle pukudraamojen ahmijalle ja historiallisten pukujen ihailijalle Anna Karenina on todellista herkkua. Erityisesti korsetit vievät huomioni ja tämä yllättävän pirteän värinen yksilö jäi mieleeni.

(White Rabbit Lynens)

Huh, tuo väriyhdistelmä on vaan jotenkin hämmentävä tässä yhteydessä. Mutta minä tykkään! Ja saattaa se kuvastaa kohtauksen voimakasta sisältöäkin.. Samassa kohtauksessa Annalla on tuon korsetin kanssa yhtä kirkkaan punainen vannealushame, samanlainen kuin allaolevassa kuvassa. Huomatkaa myös pieni turnyyrityyny takapuolen päällä.

(Silver Screen Modiste)

Nuo kuvien lähdesivut olivatkin hyvä löytö! Beyond Burlesquen Portfolio-osiosta löytyy lisää kuvia tästä keltaisesta korsetista ja monista muistakin. White Rabbit Lynens valmistaa historiallisia pukuja intohimoisesti mahdollisimman paljon alkuperäisiä kunnioittaen ja Silver Screen Modiste tarjoaa puvustustietoutta.

Uusia kiinnostavia elokuvia tehdään. Niistä yhtenä esimerkkinä niin ikään klassikon filmatisointi Les Miserables, jonka trailerin näin Anna Kareninan alussa ja totesin, että sehän vaikuttaa minun elokuvalta. Ja elokuvissa käyminenhän on kivaa, joten siinä olisi yksi syy mennä uudelleen.