Linkkivinkki

Aivan mahtavia tuunausideoita! Creative reuse upcycling repurposing ideas
Yksi oma lemppari ja suht helposti toteutettavissa on tuo taittotuoli-"kaappi".

Mekkounelmantäyttymys

Nyt olisi vihdoinkin jotain Tipua isompaa tuotosta esiteltävänä!
Pitkästä aikaa innostuin tekemään alusta lähtien vaatetta, kun päätin että tädin häihin täytyy saada se kauan haaveilemani 50-luvun tyylinen mekko. Lähtökohtina mallin suunnittelussa olivat niskalenkki ja leveä helma. Selailin avuksi kuvia kirjoista ja netistä, mutta loppujen lopuksi malli syntyi jostain oman pään syövereistä ja kankaan (Eurokankaan muuttoalessa pakan loppu) ja pitsin (omat varastot) löydyttyä. Päätin suosiolla piirtää tarkistettujen mittojen mukaan uuden peruskaavankin, jonka pohjalta sitten kuosittelin yläosan kaavat. Hameosaan käytin vanhaa täyskellon hameen kaavaa.

Kankaana ohut puuvilla, jonka sävyihin ihastuin

Pulmun apuun voi aina luottaa.

Niskalenkkiin tein kahden napin silmunapituksen tuppilosta, jota olen viimeksi tehnyt koulussa pakollisena harjoituksena ja ihme kyllä onnistuin nyt ensimmäisellä yrityksellä!

Pitsin tukiompelua

Takakappaleen kulmassa turvauduin käsinompeluun.

Tuppilosilmujen tukikiinnitys

Asukokonaisuuteen sopi mainiosti viime kesänä hankitut kengät

ja aikoinaan kirpparilta löytynyt samettijakku.

Mekon alla käytin ohutta poimutettua alushametta.

Ostaessani tätä kangasta löysin jo hauskan kankaan uuteen mekkoon. Mallikin syntyi siinä samalla aika pitkälle, ja sen pohjana voin käyttää tämän mekon kaavoja. Mutta katsotaan nyt, koska taas käyn uuden projektin kimppuun..

Päivityksiä

Nyt löytyisi vihdoinkin myös se portfolio ja päivitetty CV tuolta "Portfolio & CV"- osiosta! Siellä voi tutustua aiempiin tuotoksiini ja tänne blogin puolelle ilmestyy sitten niitä tuoreempia, toivottavasti pian..

Työpaikkalahjontaa

Meillä on töissä melkoisen usein tarjolla jotain herkkua, kenellä milloinkin on fiilistä tai aihetta tuoda. Viime viikolla annoin oman panokseni raparperipiirakalla ja jokaiselle työkaverille varta vasten suunnitellulla Tipulla. Piirakka maistui ja aikuiset naiset innostuivat leikkimään maskoteillaan. Yritin valita lintujen kankaat jokaisen värimieltymysten tai näkemieni vaatteiden mukaan, minkä lisäksi tämä mummo nimikoi Tiput varsi- ja ketjupistoilla. Linnut laulaa, kevät on saapunut!

Joululahjoja

Päätin olla stressaamatta joululahjoista ja lopputuloksesta tulikin sitten ihan hyvä. Osa oli ostettuja, osa itse tehtyjä, joihin syntyi äkillinen inspiraatio, kun olin sopinut tapaavani lahjojen vastaanottajia ennen aattoa. Kaikilla heistä on reiät korvalehdissä, joten pääsin jatkamaan neitoperhosilla aloittamaani korvakoruprojektia.

Biologiasta kiinnostunut ystävä sai myös perhoskorvikset, joiden siipiveikot tuovat mieleen yöperhoset, mutten tiedä mikä laji oikeasti on.

Kissoihin ihastunut ystävä saa kantaa mukanaan pinkkejä bilekissoja. Kuvat muuten ovat niitä nostalgisia 90-luvun pehmotarroja, joita kavereiden kesken vaihdeltiin.

Kolmannen ystävän tyyli on ehkä enemmän blingblingin suuntaan, joten materiaalit ovat myös erilaiset. Parittomien muovineppareiden ja hopealangan yhdistelmä tuo mieleeni tähtikuvion. Näitä koruja kannattaa kyllä käsitellä varoen, en tiedä kestääkö muovi esimerkiksi kovaa pakkasta tai napsahtaako hopealanka vielä poikki.

ps. Voin kertoa, että aiemmin mainitsemani neuletakkiprojekti on ollut jälleen jäähyllä. Katsotaan koska taas iskisi inspiraatio... Sen kohteet kun vaihtelevat.
Ja työt teatterilla ovat maistuneet oikein hyvin. On se sellainen oma maailmansa ja on hienoa saada olla osa sitä.

Haute couturea

Tähän väliin pieni pala pakoa arjesta, tarkoittaen tv:n ihmeellistä maailmaa. Piti jo jossain aiemmassa merkinnässä mainitsemani tästä hienosta tv-sarjasta, joka on joskus tullut telkasta, mutten ole sitä silloin vielä bongannut vaan kirjaston ansiosta nyt dvd:nä. The House of Eliott. Ylläri ylläri jälleen BBC:n laatutuotantoa. Lainasin ensimmäisen kauden kokeeksi ja ilahduin löydöstä. Onnistuin haalimaan heti perään jatko-osat ja tänään sarja tuli päätökseen. Tai niin luulin. Sarja päätettiin lopettaa eikä käsikirjoittajille kerrottu asiasta ajoissa. Tarina jää siis valitettavasti melkoisen levälleen ja jatko katsojan mielikuvituksen varaan.

Evangeline (www.whatsyourtalenightingale.com)

House of Eliott kertoo Eliottin siskoksista Beatricesta ja Evangelinesta, jotka isänsä kuoleman jälkeen jäävät orvoiksi ja joutuvat etsimään töitä ilman koulutusta vain ompelutaitonsa apunaan. Monien vaikeuksien kautta he onnistuvat luomaan toimeentulon perustamalla oman muotitalon tyyliinsä luottaen. Tarina on johdonmukainen ja uskottava ajankuva 1920-luvun Britanniasta eri käsikirjoittajista huolimatta, tai ehkä sen ansiosta. Se käsittelee kiinnostavasti vaatetusalan ja muodin kehitystä; mistä suunnittelijat saavat inspiraationsa, miten muoti vähitellen tulee koko kansan ulottuville, miten ompelukone vaikuttaa valmistukseen (ennen kaikki tosiaan ommeltiin käsin) yms. Tietenkin toisena pääjuonena seurataan henkilöiden yksityiselämää, miten se vaikuttaa yritykseen ja toisin päin. Myös yleisempiä historian käännekohtia on ujutettu hyvin mukaan. Suosittelen House of Eliottia lämpimästi kaikille laadukkaista pukudraamoista, muodista ja historiasta kiinnostuneille!
(Esimerkiksi täältä voi katsella tarkempia tietoja, vaikkei wikipedia paras lähde olekaan: Wikipedia/The House of Eliott)

Uusia tuulia

Työrintamalla nimittäin tapahtuu, kun sain taannoin puhelun, että pääsenkö Lahden kaupunginteatterille töihin. No eivät sentään tyhjästä minua keksineet, vaan tämä oli useamman yhteydenoton tulos. Tietenkin suostuin, vaikka se tiesi pukuvuokraamossa lopettamista. Aika siellä meni nopeasti ja muistelen sitä lämmöllä. Nyt edessä on jotain melkoisen erilaista, tehtäviä, joita ei oikein osaa ennustaa (sekä ompelijan että pukijan hommia). Ja hektinen rytmi.

Halusin antaa pukuvuokraamon työnantajille muistoksi jotain itse tekemääni ja palasin keväällä aloittamani Pupu- projektin pariin. Materiaaleiksi valitsin rentoa ruutuflanellia ja korviin ja käpäliin alpakankarvakangasta, koska toinen työnantajistani pitää turkisliikettä.

Silmät ovat loimusamettia, nenä pistelty langalla.

Pupu ottaa rennosti.

Aloitan teatterilla siis huomenna ja näytän varmaan aika samalta kuin tuo hämmästynyt Pupu. Paljon uutta ja jännää, mutta onneksi kuitenkin ihan oman alan juttuja.