Enkelinkiharoita ja pitsisiipiä

Heipä hei! Tässä olisi kuvia korvakoruista, jotka tein 65v.-syntymäpäivälahjaksi naiselle, joka itse tekee keramiikkaa. Hänen töissään viime vuosina ovat esiintyneet enkelit, joten se oli helppo aihevalinta myös omalle lahjalleni.

Yksi tapa toteuttaa aihe olisi ollut käyttää perinteisiä enkeli-kiiltokuvia aiemmin tekemieni korujen tapaan, mutta se ei tässä tapauksessa tuntunut sopivan tyyliseltä asiakasta ajatellen. Päätin kuitenkin käyttää kiiltokuvien yksinkertaista muotoa pohjana. Tavoitteena oli kuvata enkeli tyylitellysti ja pelkistetysti hyödyntäen kuitenkin ensimmäisiä aiheeseen liittyviä mielikuvia kuten valkoista väriä.

Pohja muotoutui tukevasta rautalangasta, joka on muuten entinen kierrevihkon kihara kierre.

Päällystin kehikon kohopintaisella pitsillä ommellen reunan kiinni rautalangan ympäri solmupistoilla, minkä jälkeen leikkasin ylimääräisen kankaan pois.

Leikkasin brodeeratusta reunapitsistä palaset, jotka ompelin hahmon kummallekin puolelle kuvastamaan enkelin päätä.

Reunapitsin reikäinen reuna tuo mieleen enkelin kiharat hiukset.

Lopuksi taivutin rautalangasta kiinnityslenkit, joihin hopeiset koukut yhdistyvät.

Paketoin korut vanhaan ikkunalliseen nappirasiaan, johon lisäsin täytteeksi rypistettyä paperia ja päälle muutaman valkoisen höyhenen.

Päivänsankari otti lahjan vastaan liikuttuneena ja otettuna. Toivon, että hän löytää niille käyttöä.

Pupujen uusi sukupolvi

Palasin pitkästä aikaa keväällä 2011 aloittamani Pupu- projektin pariin, kun ystäväni halusi tilata minulta kaksi Pupua lahjaksi pienille kummipojilleen. Pidän kyllä kovasti yksilöllisten ja personoitujen tuotteiden tekemisestä. Juuri sen täytyy olla osa Pupujen viehätysvoimaa, että jokainen on omanlaisensa.

Etenkin tämä turkoosi pallo-kangas antoi mahdollisuuden leikitellä kuvioilla kappaleita leikatessa

Käytin kankaan yksivärisiä kohtia korvien ja kämmenien sisäpuolella sekä jalkapohjissa, kuten yleensä muissakin Pupuissa

Tämä vihreä kukallinen on kaikista Pupuista ehkä yksi henkilökohtainen suosikkini

Turkoosia Pupua ommellessani se herätti sen verran kiinnostusta, että sain uuden tilauksen. Aikataulu olisi ollut kiireinen uuden valmistamiseen, mutta onneksi aiemmin valmistamistani Pupuista oli vielä kaksi myymättä ja asiakas halusikin ostaa saman tien molemmat! Pitäisi kai tehdä uusia varastoon vastaavien tilanteiden varalle..

Keltaisia viboja

Aurinkoista kesää Lahdesta! Ja pahoittelut järkyttävän pitkästä blogihiljaisuudesta. Asia korjataan nyt parilla merkinnällä. Ilmassa on pitkään ollut rehellistä motivaation ja inspiraation puutosta eikä aikakaan ehkä ole tuntunut riittävän kokopäivätyön ohella. Mutta uskoisin suunnan olevan parempaan päin, ainakin merkkejä siitä on.

Yhden illan projektina paikkasin lempifarkut miehelle, joka toivoi paikkakankaaksi keltaista! Lopputulos on yhdistelmä kummankin näkemystä. Kangas on muuten sitä samaa enstexiä, jota käytin edellisen postauksen ankan nokkaan.

Tuli muuten käytyä Tampereella Sara Hildenin taidemuseossa katsastamassa Andy Warhol- näyttely, joka päättyi toukokuun lopussa. Oli kyllä aika hassua ja hienoa saada nähdä metrin päästä tämän tunnetun amerikkalaisen poptaiteilijan aitoja teoksia, joita on nähnyt vain kuvina taidehistoriaa käsittelevissä teoksissa.

Suosikkejani hänen tuotannostaan ovat ehkä sekatekniikkaa hyödyntävät Mick Jaggerin kuvat.

(andywarholeditions.org)

Jos käyt Sara Hildenin taidemuseossa, suosittelen kierroksella piipahtamaan myös sen kahvilassa, joka tarjoaa herkullisia kakkuja.

Aa aa ankka, takapuoli vankka

Eilen taapersin kaupungilla tämän näköisenä. Taapertamiseksi voi kai kuvailla sitä kävelytunnetta tuon takapuolen ja sen päälle pingotetun takin kanssa.

Kyse oli siis ystävieni tupaantuliaisista eläin-teemalla (ei samaan aikaan järjestetystä desucon-tapahtumasta), joihin tiesin pääseväni vasta myöhään iltatyövuoron jälkeen, mutta halusin kuitenkin keksiä asun. Ei noita naamiaisia turhan usein ole. Kävin läpi omat vaatteeni ja löysinkin koko asun nokkaa lukuunottamatta valmiina. Ankka eläinvalintana oli vielä vähän persoonallisempi kuin esimerkiksi minulle tyypillinen kissa. Enkä halunnut hikoilla kokokarvahaalarissa tai -myssyssäkään sisätiloissa, joten asun tuli olla kevyt. Niin ja inspiraatio korsetista ja turnyyristä ankaksi lähti ystäväni kommentista "iines annnnnnkka".

Aluspaita ja farkut ovat valmisvaatteita, myssyn olen virkannut ja korsetti ja turnyyri kuuluvat koulussa tekemääni historialliseen pukuun. Ankkaa ei olisi tunnistanut pelkän pyrstön perusteella, joten täytyi alkaa nokkanaamion tekoon. Maskeerausajatuksen hylkäsin liian haasteellisena eikä omat välineetkään olisi riittäneet. Ja minähän tykkään näpertää.

Oman varaston tarjonta oli suosiollinen ja löysin palan keltaista tukevaa ja liukaspintaista enstex-kangasta eli sitä, jota lasten ulkohaalareissa käytetään. Tukevoitin sitä kahdella tukikangaskerroksella (Päällimmäisenä mustaa, jos se näkyy suun raosta. Jätin nokan kärjen auki, jos ankka haluaa juoda pillillä.) ja reunan käänteen sisällä kulkee kengännauha. Nokan pitää suorana kaksi vierekkäistä rigilenenauhaa ylä- ja alanokassa. Paikoillaan nokka pysyy nappikuminauhalla. Täytyyhän nokassa olla myös sieraimet, joilla hengittää. Leikkasin reiät ja ompelin niihin pienireikäistä mustaa pitsiä. Siitä huolimatta nokkaa on hieman ahdistavaa käyttää pidemmän päälle ja olin sitten suosiolla enimmäkseen ilman sitä. Toivottavasti käyttöä löytyy jatkossakin! Olen lopputulokseen tyytyväinen ja omien kulmakarvojen peittäminen höyhenillä lisää eläimellisyyttä.

Tänään mieleni alkoi taas tekemään 50-luvun teemabileisiin. Pienen maistiaisen teemasta sain nimittäin Lahden Muotohuoltamolla (Vesijärvenkatu 7) vanhalla funkkistyylisellä huoltoasemalla, jossa on nykykäytössä järjestetty esimerkiksi monet käsityömarkkinat. Tänään vietettiin ravintolapäivää, johon Lahti Roller Derby osallistui omalla Meals on Wheels-ravintolallaan, jota en voinut jättää kokematta. Kengät piti muuten riisua ovensuuhun luistelijoiden turvallisuussyistä. Taustalla soi tietenkin rock ' n ' roll.

Ihania naisia tatuointeineen ja rullaluistimineen tarjoilemassa

Tarjolla oli amerikkalaisilla resepteillä ainakin toasteja, vohveleita, cupcakeja ja milkshakeja

Itse päädyin cupcakeen, jollaisesta olin etukäteen haaveillut. Sen nimi taisi olla Strawberry fields forever.

Ilmaisin tarjoilijalle ihastukseni ja toivoin, että pystyisivät järjestämään näitä jatkossakin. Ja paljon olikin kuulemma kävijöitä ollut. Eihän tällaisesta voi olla pitämättä! Niin ja se cupcake oli herkkua.
Nuo kalusteet on muuten lainattu ravintola Torvesta, josta tuttu hahmo Jarttu palkittiin juuri elämäntyö-Femmalla!

Anna Karenina 2012

Näin tänään elokuvateatterin isolta screeniltä (ja isojen äänien kera) uusimman filmatisoinnin Leo Tolstoin klassikkoromaanista Anna Karenina. Kyseinen versio olikin ensikosketukseni itse tarinaan, joten tulevaisuudessa täytyy sivistää itseäni lisää kirjalla/näytelmällä/toisella filmatisoinnilla. Ohjaaja Joe Wrightin aiempia elokuvia ovat mm. Ylpeys ja ennakkoluulo/Pride and prejudice (2005) ja Sovitus/Atonement (2007), joista ensimmäinen lukeutuu henkilökohtaisiin suosikkielokuviini ja katselukertoja on kertynyt useampi.

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa elokuva-arvostelua, vaan esitellä huomioni kiinnittänyt vaatekappale. Mutta kerronpa kuitenkin muutaman ajatuksen itse elokuvastakin. Ohjaajan vuoksi odotukseni olivat melko korkealla enkä voi sanoa pettyneeni. Hieman hämmentynyt kuitenkin olen enkä vieläkään ole varma, pidinkö kokonaisuudesta. Wrightin versio on omaperäinen. Se on pukudraamaa, jossa se draaman osuus paikoin piiloutuu pukujen ja kaiken muun runsaan visuaalisuuden sekaan. Lavasteet ovat selkeästi lavasteita ja välillä tuntuukin kuin katsoisi perinteistä venäläistä teatteria tai oopperaa. Teatteri-ihmisenä toisaalta pidin tästä tyylikeinosta, mutta paikoin se tuntui myös liian raskaalta, vauhtia oli liikaa. Tai ehkä se tuntui siltä ensinäkemällä, kun yrittää seurata tarinaa ja imeä samalla kaikki upeat yksityiskohdat ja kuvat. Fiilikset ovat ristiriitaiset eikä vastaavaa Ylpeyteen ja ennakkoluuloon syntynyttä henkilökohtaista kosketusta syntynyt ainakaan vielä. Joe Wrightin Anna Karenina piti kuitenkin niin hyvin otteessaan, että eräässä järkyttävässä kohtauksessa hätkähdin ja peitin silmäni kädellä, vaikka yleensä istun melko jähmettyneenä.

(Beyond Burlesque)

Tällaiselle pukudraamojen ahmijalle ja historiallisten pukujen ihailijalle Anna Karenina on todellista herkkua. Erityisesti korsetit vievät huomioni ja tämä yllättävän pirteän värinen yksilö jäi mieleeni.

(White Rabbit Lynens)

Huh, tuo väriyhdistelmä on vaan jotenkin hämmentävä tässä yhteydessä. Mutta minä tykkään! Ja saattaa se kuvastaa kohtauksen voimakasta sisältöäkin.. Samassa kohtauksessa Annalla on tuon korsetin kanssa yhtä kirkkaan punainen vannealushame, samanlainen kuin allaolevassa kuvassa. Huomatkaa myös pieni turnyyrityyny takapuolen päällä.

(Silver Screen Modiste)

Nuo kuvien lähdesivut olivatkin hyvä löytö! Beyond Burlesquen Portfolio-osiosta löytyy lisää kuvia tästä keltaisesta korsetista ja monista muistakin. White Rabbit Lynens valmistaa historiallisia pukuja intohimoisesti mahdollisimman paljon alkuperäisiä kunnioittaen ja Silver Screen Modiste tarjoaa puvustustietoutta.

Uusia kiinnostavia elokuvia tehdään. Niistä yhtenä esimerkkinä niin ikään klassikon filmatisointi Les Miserables, jonka trailerin näin Anna Kareninan alussa ja totesin, että sehän vaikuttaa minun elokuvalta. Ja elokuvissa käyminenhän on kivaa, joten siinä olisi yksi syy mennä uudelleen.

Linkkivinkki

Aivan mahtavia tuunausideoita! Creative reuse upcycling repurposing ideas
Yksi oma lemppari ja suht helposti toteutettavissa on tuo taittotuoli-"kaappi".

Mekkounelmantäyttymys

Nyt olisi vihdoinkin jotain Tipua isompaa tuotosta esiteltävänä!
Pitkästä aikaa innostuin tekemään alusta lähtien vaatetta, kun päätin että tädin häihin täytyy saada se kauan haaveilemani 50-luvun tyylinen mekko. Lähtökohtina mallin suunnittelussa olivat niskalenkki ja leveä helma. Selailin avuksi kuvia kirjoista ja netistä, mutta loppujen lopuksi malli syntyi jostain oman pään syövereistä ja kankaan (Eurokankaan muuttoalessa pakan loppu) ja pitsin (omat varastot) löydyttyä. Päätin suosiolla piirtää tarkistettujen mittojen mukaan uuden peruskaavankin, jonka pohjalta sitten kuosittelin yläosan kaavat. Hameosaan käytin vanhaa täyskellon hameen kaavaa.

Kankaana ohut puuvilla, jonka sävyihin ihastuin

Pulmun apuun voi aina luottaa.

Niskalenkkiin tein kahden napin silmunapituksen tuppilosta, jota olen viimeksi tehnyt koulussa pakollisena harjoituksena ja ihme kyllä onnistuin nyt ensimmäisellä yrityksellä!

Pitsin tukiompelua

Takakappaleen kulmassa turvauduin käsinompeluun.

Tuppilosilmujen tukikiinnitys

Asukokonaisuuteen sopi mainiosti viime kesänä hankitut kengät

ja aikoinaan kirpparilta löytynyt samettijakku.

Mekon alla käytin ohutta poimutettua alushametta.

Ostaessani tätä kangasta löysin jo hauskan kankaan uuteen mekkoon. Mallikin syntyi siinä samalla aika pitkälle, ja sen pohjana voin käyttää tämän mekon kaavoja. Mutta katsotaan nyt, koska taas käyn uuden projektin kimppuun..